Heidi Matkaselkä Hajatelmia yhteiskunnallisista asioista jo vuodesta 1981. Tavoitteena tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta.

Kun juustohöylä ei enää riittänyt, kauhottiin lapiolla toisaalle

Olipa kerran Oulu, jossa päättäjät olivat tiukan paikan edessä. Rahaa valui kaupungin kassaan vähemmän kuin aiemmin, mutta lakisääteiset velvoitteet kuluineen pysyivät aivan kuten tähänkin saakka olivat pysyneet. Kaupunkilaiset, nuo veroja maksavat tallaajat, saivat päivästä toiseen lukea paikallisista lehdistä kuinka vyötä oli kiristettävä, koska rahaa ei ollut. Samalla haroivat nopeasti harmaantuvia hiuksiaan lautakuntien jäsenet. Säästöjä oli löydettävä.

Samaan aikaan toisaalla kokoontui kaupungin yhdistymishallitus pohtimaan tulevaisuutta. Se tuli bunkkerissaan siihen tulokseen, että herra kaupunginjohtaja apulaisineen ei saanut tarpeeksi palkkaa! Kyllähän raskas työ vaati raskaan palkkapussinkin. Syntyi tuuma, joka oli vertaansa vailla.

Ehkäpä kaupunginjohtajalle riittäisi palkaksi 14 000 euroa kuussa. Hänen apulaisensa saattaisivat ehkä pärjätä 11 000 eurolla, jos oikein yrittäisivät. Kaupunginjohtajan palkan korotus olisi siis vaivaiset liki 18 prosenttia, eli rahassa 2131 euroa. Ihan näin suurta prosentuaalista nousua ei kuitenkaan voisi antaa apulaiskaupunginjohtajille, joku roti tässä hommassa kuitenkin täytyi olla. Siispä yhdistymishallitus päätyi prosenttiin mukavaan: apulaiskaupunginjohtajat saisivat 15,39 prosenttia, joka rahassa tarkoitti vain 1467 euroa.

Kas, siinäpä vasta oivallinen keksintö näinä taloudellisesti haasteellisina aikoina. Yhdistymishallituksen kokouksen päätyttyä sen jäsenet taputtelivat toisiaan selkään. He kehuivat itseään ja toisiaan tästä loistavasta tuumasta. Kukapa muu olisi keksinyt näin hienon rahanreiän, joka ei voisi kaupunkilaisia enemmän kismittää?

Samaan aikaan toisaalla Korvensuoran yhteiskoulun rakennusprojektin uutisoitiin siirtyvän hamaan tulevaisuuteen. Myös Oulu-lisän lopettamista väläyteltiin, koska lakisääteiset palvelut oli saatava tuotettua. Myös Pyhäjoen uuteen ydinvoimalaan kannattaisi heittää muutama kymmenen milliä. Se olisi loistava tuuma myös! Rahaa oli, mutta vain tiettyihin juttuihin. Mitä väliä tavallisella kaupunkilaisella, jonka palvelujen leikkaamiseen ei enää juustohöylä riittänyt?

Kyllä oli tavallinen väki tyytyväistä ja onnellista tässä autuuden kaupungissa uutisia lukiessaan. Moni vetäisi kahvinsa väärään kurkkuun ja kakisteli hyvän tovin. Kakistellessa päässä pyöri ajatus omasta viimeisimmästä palkkakuitista. Mitä siinä lukikaan? Oli bruttotulon kohdalla summa samanmoinen kuin kaupunginjohtajan ja apulaistensa korotukset. Pärjätä kuitenkin piti ja ruokaa pöytään kantaa silläkin vähällä. Maksoipa siitä vielä verojakin mielellään, jotta saataisiin tuotettua yhteistä hyvää. Vaan hämmentynyt oli pienen ihmisen mieli kakomisen lomassa.

Ehkäpä kohtuuden aika oli lopullisesti ohi. Osa heistä eli onnellisena elämänsä loppuun saakka, osa taas ei.

Sen pituinen se.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän HeidiMatkaselk kuva
Heidi Matkaselkä

Ajatus näistä korotuksista on täysin käsittämätön. En tiedä, miten tuollaisen korotuksen kehtaisi ottaa vastaan jos itse olisi lehdessä ensin jappassut siitä, kuinka juustohöylä ei riitä tässä taloustilanteessa.

Käyttäjän optimisti kuva
Juhani Niinipuu

Nuo palkankorotukset tulevat aivan väärään aikaan. Toisaalta Oulun kokoisen kaupungin ja työnantajan johdossa palkka pitää olla tehtävänmukainen eli hyvä.

Toimituksen poiminnat