Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Fri, 19 Jun 2015 09:16:33 +0300 fi Harrastaminen luo osallisuutta http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197115-harrastaminen-luo-osallisuutta <p>Lapsiperheiden köyhyys on moninkertaistunut, samalla kun yleinen tulotaso Suomessa on noussut. 20 vuodessa köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kolminkertaistunut.&nbsp;YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa niin valtiota, kuntia, lasten vanhempia ja muita lasten kanssa toimivia aikuisia varmistamaan lapsen oikeuden hyvään ja tasa-arvoiseen elämään. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1991.&nbsp;</p><p>Harrastuksen kautta lapsi löytää omat vahvuutensa. Harrastamisen etuina pidetään myös sosiaalisten taitojen kehittymistä ja lapsen terveyden ylläpitämistä.&nbsp;Jokaiselle lapselle ja nuorelle tulee taata mahdollisuus ohjattuun harrastukseen. Harrastus ja sitä kautta tuleva osallisuus ovat lapsen elämässä merkittäviä asioita.</p><p>Kunnan peruspalveluihin tulee kuulua harrastamisen mahdollistaminen. Tämä vaatii koulujen ja järjestöjen yhteistyötä. Harrastusmahdollisuudet on turvattava riippumatta taloudellisesta tilanteesta.<br />Yksi mahdollisuus on monipuolistaa koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa, jolloin harrastaminen niveltyy osaksi koulupäivää.</p><p>Toimeentulotuen tulee ottaa huomioon harrastusmenoja riittävästi ja näin taata myös vähävaraisten perheiden lapsille mahdollisuus päästä ainakin yhteen ohjattuun harrastukseen, esimerkiksi urheiluseurassa tai musiikkiopistossa.&nbsp;Niiden toimintaa valtion ja kuntien on tuettava niin, että pienituloisten perheiden lapsille myönnetään harrastuksen kuluista maksuvapautus.</p><p>Urheiluvälineet ja soittimet ovat kalliita. Niiden hankinta voi muodostua aidoksi esteeksi harrastukselle, vaikka vanhemmat selviäisivät seura- ja kurssimaksuista. Välineiden kierrätys- ja lainaustoiminta voidaan toteuttaa kunnan omana toimintana ja seurojen tarjoamana palveluna.</p><p>Panostuksilla lasten ja nuorten harrastustoimintaan voidaan tehokkaasti ehkäistä syrjäytymistä. Se on panostus tulevaisuuteen.</p><p><strong>Heidi Matkaselkä</strong><br /><strong>Liminka</strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>Julkaistu Forum24:ssä 9.6.2015</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapsiperheiden köyhyys on moninkertaistunut, samalla kun yleinen tulotaso Suomessa on noussut. 20 vuodessa köyhissä perheissä elävien lasten määrä on kolminkertaistunut. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa niin valtiota, kuntia, lasten vanhempia ja muita lasten kanssa toimivia aikuisia varmistamaan lapsen oikeuden hyvään ja tasa-arvoiseen elämään. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1991. 

Harrastuksen kautta lapsi löytää omat vahvuutensa. Harrastamisen etuina pidetään myös sosiaalisten taitojen kehittymistä ja lapsen terveyden ylläpitämistä. Jokaiselle lapselle ja nuorelle tulee taata mahdollisuus ohjattuun harrastukseen. Harrastus ja sitä kautta tuleva osallisuus ovat lapsen elämässä merkittäviä asioita.

Kunnan peruspalveluihin tulee kuulua harrastamisen mahdollistaminen. Tämä vaatii koulujen ja järjestöjen yhteistyötä. Harrastusmahdollisuudet on turvattava riippumatta taloudellisesta tilanteesta.
Yksi mahdollisuus on monipuolistaa koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa, jolloin harrastaminen niveltyy osaksi koulupäivää.

Toimeentulotuen tulee ottaa huomioon harrastusmenoja riittävästi ja näin taata myös vähävaraisten perheiden lapsille mahdollisuus päästä ainakin yhteen ohjattuun harrastukseen, esimerkiksi urheiluseurassa tai musiikkiopistossa. Niiden toimintaa valtion ja kuntien on tuettava niin, että pienituloisten perheiden lapsille myönnetään harrastuksen kuluista maksuvapautus.

Urheiluvälineet ja soittimet ovat kalliita. Niiden hankinta voi muodostua aidoksi esteeksi harrastukselle, vaikka vanhemmat selviäisivät seura- ja kurssimaksuista. Välineiden kierrätys- ja lainaustoiminta voidaan toteuttaa kunnan omana toimintana ja seurojen tarjoamana palveluna.

Panostuksilla lasten ja nuorten harrastustoimintaan voidaan tehokkaasti ehkäistä syrjäytymistä. Se on panostus tulevaisuuteen.

Heidi Matkaselkä
Liminka

 

Julkaistu Forum24:ssä 9.6.2015

]]>
12 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197115-harrastaminen-luo-osallisuutta#comments Fri, 19 Jun 2015 06:16:33 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197115-harrastaminen-luo-osallisuutta
Kyllä yhdenvertaisuudelle http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135191-kylla-yhdenvertaisuudelle <p>Pakkoruotsi. Etuoikeudet. Kielifasismi. Me ja ne. Tässä vain osa niistä sanoista, joita olen viimeisen viikon aikana kuullut ja lukenut. Vastakkainasettelun aika ei näköjään ole ohi. Kansalaisaloitteen käynnistymisen myötä katukuvaan ilmestyivät myös näyttävät mainokset, jotka kehottavat sanomaan ei pakkoruotsille. Kun keskustelu aiheesta jälleen alkoi, olen kuullut useiden aloitteen kannalla olevien sanovan, että keskustelua on oikeastaan turha käydä, koska vastapuoli puolustaa vain itseään. Tällä kertaa on kuitenkin luvassa jotain ihan muuta.</p> <p>Minä puhun kahdesta kansalliskielestämme vain suomea. Minä olen lähes koko ikäni asunut alueella, jossa ruotsia ei kuule koskaan. Olen aloittanut ruotsin opiskelun seitsemännellä luokalla, kuten useat muutkin. Olen kahlannut jokaisen kouluasteen läpi ruotsia opiskellen. Olen tehnyt sen joskus nuristen, joskus todella oppimishaluisena. Tänä päivänä minä en osaa ruotsia. Muutaman vuoden Kokkolassa asuneena minä kyllä ymmärrän kieltä, mutta en puhu tai kirjoita sitä itse. </p> <p>Siltikään en tule allekirjoittamaan kyseistä kansalaisaloitetta. En nyt enkä tulevan puolen vuoden aikana. En edes sitten, kun joku keksii alkaa kerätä nimiä uuteen aloitteeseen. Miksikö? Siksi, että minun mielestäni kyse on yleissivistävästä oppiaineesta, joka kuuluukin olla kaikkien koululaisten ja opiskelijoiden tasavertaisesti saatavilla. Kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi ei takaisi parempaa osaamista. Se asettaisi eri paikkakuntien koululaiset eriarvoiseen asemaan kuntien resurssien mukaan. </p> <p>Toinen syy on perustuslakimme, jonka eräs verkkokeskustelija totesi olevan vain poliittinen mielipide, ei tietokirja. Minulle perustuslakimme on jotain ihan muuta. Se on henkilökohtaisen vapauden turva meille kaikille. Ja niin tulee olla jatkossakin. Minä en ole valmis erottelemaan ketään sen ulkopuolelle. </p> <p>Aloitetta perustellaan sillä, että kieltä opiskelleista iso osa ei osaa edes auttavasti ruotsia. Mikä perustelu tämä on yhtään millekään? Jos oppilaitoksissamme opetetaan kieltä, jota juuri kukaan ei osaa, onko vika kielessä vai järjestelmässä? Vai onko vika kenties asenteissa? Minun mielestäni ruotsin osaamisen heikko taso ei ole perusteltu syy muuttaa kielen opiskelua vapaaehtoiseksi. Se päinvastoin aiheuttaa johtopäätöksen, että kielen opiskelu tulisi aloittaa aiemmin ja sen opiskelun määrää tulisi pikemminkin lisätä. </p> <p>Kielen vapaavalintaisuutta puolustetaan usein myös sillä, että vanhemmat kyllä osaavat valita lapselleen ne tärkeät oppiaineet ilman, että yhteiskunnan tarvitsee asiaan puuttua. Näin varmasti on, enkä millään tavalla väheksy vanhempien kykyä valita lapselleen opiskeltavaksi järkeviä asioita. Minä kysyin äidiltäni, että olisivatko he valinneet minulle ruotsin opiskeltavaksi kieleksi, jos sen olisi saanut valita tai jättää valitsematta. Vastaus oli, että todennäköisesti eivät olisi valinneet. Voin sen jopa hyvin ymmärtää. Eiväthän vanhempani olleet koskaan tarvinneet kieltä mihinkään. He ehkä olisivat ajatelleet, että en tule tarvitsemaan minäkään. Ja olen aivan varma, että tätä samaa perustelua käyttäisi valitessa moni muukin vanhempi. Eivät minun vanhempani mikään poikkeustapaus tässä maassa ole. </p> <p>Minun vanhempani tai kenen tahansa muunkaan vanhemmat eivät voi tietää, mihin elämä heidän kullannuppunsa vie. Opetussuunnitelmien on vedettävä jonkinlainen tavoite yleissivistävyyden kannalta johonkin ja taattava näin tasavertaiset lähtökohdat jokaiselle koululaiselle. Toisen kotimaisen kielen opiskelu on täysin perusteltavissa, kuten minä ummikkona olen tässä osoittanut. Minä sanon ei pakkoruotsille, mutta vain käsitteenä. Pakkoruotsi on käsitteenä vastenmielinen, koska se nostaa tikun päähän yhden oppiaineen muiden joukossa. </p> <p>Jokaisella tulee olla oikeus omaan kieleen ja identiteettiin. Ruotsia äidinkielenään puhuvilla tulee olla oikeus saada peruspalvelut jatkossakin omalla äidinkielellään. Heillä tulee olla oikeus omaan identiteettiinsä ilman, että heidän olemassa olonsa oikeutusta jatkuvasti yritetään omien ennakkoluulojen varjolla nakertaa. Oikeus kieleen ja identiteettiin turvataan ensiksikin sillä, että ruotsia opetetaan jatkossakin yleissivistävänä oppiaineena jokaiselle. Ja toiseksi sillä, että lakkaamme höpöttämästä joutavia ja lopetamme vastakkainasettelun. Ei ole mitään meitä ja niitä muita. On vain me. Sen mukaan tulee kohdella jokaista.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pakkoruotsi. Etuoikeudet. Kielifasismi. Me ja ne. Tässä vain osa niistä sanoista, joita olen viimeisen viikon aikana kuullut ja lukenut. Vastakkainasettelun aika ei näköjään ole ohi. Kansalaisaloitteen käynnistymisen myötä katukuvaan ilmestyivät myös näyttävät mainokset, jotka kehottavat sanomaan ei pakkoruotsille. Kun keskustelu aiheesta jälleen alkoi, olen kuullut useiden aloitteen kannalla olevien sanovan, että keskustelua on oikeastaan turha käydä, koska vastapuoli puolustaa vain itseään. Tällä kertaa on kuitenkin luvassa jotain ihan muuta.

Minä puhun kahdesta kansalliskielestämme vain suomea. Minä olen lähes koko ikäni asunut alueella, jossa ruotsia ei kuule koskaan. Olen aloittanut ruotsin opiskelun seitsemännellä luokalla, kuten useat muutkin. Olen kahlannut jokaisen kouluasteen läpi ruotsia opiskellen. Olen tehnyt sen joskus nuristen, joskus todella oppimishaluisena. Tänä päivänä minä en osaa ruotsia. Muutaman vuoden Kokkolassa asuneena minä kyllä ymmärrän kieltä, mutta en puhu tai kirjoita sitä itse.

Siltikään en tule allekirjoittamaan kyseistä kansalaisaloitetta. En nyt enkä tulevan puolen vuoden aikana. En edes sitten, kun joku keksii alkaa kerätä nimiä uuteen aloitteeseen. Miksikö? Siksi, että minun mielestäni kyse on yleissivistävästä oppiaineesta, joka kuuluukin olla kaikkien koululaisten ja opiskelijoiden tasavertaisesti saatavilla. Kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi ei takaisi parempaa osaamista. Se asettaisi eri paikkakuntien koululaiset eriarvoiseen asemaan kuntien resurssien mukaan.

Toinen syy on perustuslakimme, jonka eräs verkkokeskustelija totesi olevan vain poliittinen mielipide, ei tietokirja. Minulle perustuslakimme on jotain ihan muuta. Se on henkilökohtaisen vapauden turva meille kaikille. Ja niin tulee olla jatkossakin. Minä en ole valmis erottelemaan ketään sen ulkopuolelle.

Aloitetta perustellaan sillä, että kieltä opiskelleista iso osa ei osaa edes auttavasti ruotsia. Mikä perustelu tämä on yhtään millekään? Jos oppilaitoksissamme opetetaan kieltä, jota juuri kukaan ei osaa, onko vika kielessä vai järjestelmässä? Vai onko vika kenties asenteissa? Minun mielestäni ruotsin osaamisen heikko taso ei ole perusteltu syy muuttaa kielen opiskelua vapaaehtoiseksi. Se päinvastoin aiheuttaa johtopäätöksen, että kielen opiskelu tulisi aloittaa aiemmin ja sen opiskelun määrää tulisi pikemminkin lisätä.

Kielen vapaavalintaisuutta puolustetaan usein myös sillä, että vanhemmat kyllä osaavat valita lapselleen ne tärkeät oppiaineet ilman, että yhteiskunnan tarvitsee asiaan puuttua. Näin varmasti on, enkä millään tavalla väheksy vanhempien kykyä valita lapselleen opiskeltavaksi järkeviä asioita. Minä kysyin äidiltäni, että olisivatko he valinneet minulle ruotsin opiskeltavaksi kieleksi, jos sen olisi saanut valita tai jättää valitsematta. Vastaus oli, että todennäköisesti eivät olisi valinneet. Voin sen jopa hyvin ymmärtää. Eiväthän vanhempani olleet koskaan tarvinneet kieltä mihinkään. He ehkä olisivat ajatelleet, että en tule tarvitsemaan minäkään. Ja olen aivan varma, että tätä samaa perustelua käyttäisi valitessa moni muukin vanhempi. Eivät minun vanhempani mikään poikkeustapaus tässä maassa ole.

Minun vanhempani tai kenen tahansa muunkaan vanhemmat eivät voi tietää, mihin elämä heidän kullannuppunsa vie. Opetussuunnitelmien on vedettävä jonkinlainen tavoite yleissivistävyyden kannalta johonkin ja taattava näin tasavertaiset lähtökohdat jokaiselle koululaiselle. Toisen kotimaisen kielen opiskelu on täysin perusteltavissa, kuten minä ummikkona olen tässä osoittanut. Minä sanon ei pakkoruotsille, mutta vain käsitteenä. Pakkoruotsi on käsitteenä vastenmielinen, koska se nostaa tikun päähän yhden oppiaineen muiden joukossa.

Jokaisella tulee olla oikeus omaan kieleen ja identiteettiin. Ruotsia äidinkielenään puhuvilla tulee olla oikeus saada peruspalvelut jatkossakin omalla äidinkielellään. Heillä tulee olla oikeus omaan identiteettiinsä ilman, että heidän olemassa olonsa oikeutusta jatkuvasti yritetään omien ennakkoluulojen varjolla nakertaa. Oikeus kieleen ja identiteettiin turvataan ensiksikin sillä, että ruotsia opetetaan jatkossakin yleissivistävänä oppiaineena jokaiselle. Ja toiseksi sillä, että lakkaamme höpöttämästä joutavia ja lopetamme vastakkainasettelun. Ei ole mitään meitä ja niitä muita. On vain me. Sen mukaan tulee kohdella jokaista. 

]]>
144 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135191-kylla-yhdenvertaisuudelle#comments Wed, 13 Mar 2013 10:11:06 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135191-kylla-yhdenvertaisuudelle
Huomio yksinelävään http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/120537-huomio-yksinelavaan <p>Näin vaalien aikaan on tapana puhua lapsiperheiden asemasta, vanhuspalvelujen toimivuudesta ja nuorten vapaa-ajanviettopaikoista. On hyvin tavanomaista, että kaikki ehdokkaat profiloituvat kuka nuorten ehdokkaaksi, kuka vanhuspalvelujen puolustajaksi. Profiloituminen onkin tärkeää, koska se auttaa äänestäjiä valitsemaan itselleen sopivimman ehdokkaan. Hyvin harvoin kuitenkaan näkee kenenkään profiloituvan yksinelävän ehdokkaaksi, vaikka yhden hengen talouksien määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Eikö yksinelävien asema ole mediaseksikästä?&nbsp; </p> <p>Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 yhden hengen asuntokuntien osuus Oulun asuntokunnista oli 45 prosenttia. &nbsp;Koko Suomen vastaava luku oli vain hieman pienempi. Tästä huolimatta yksinelävien asemasta ei ole lähdetty laajemmin puhumaan edes näin kuntavaalien alla. </p> <p>Yhteiskuntamme on rakentunut perhekeskeisyyden ympärille. Perheen perustaminen on yhteiskunnassamme normi, jonka edessä yksinelävä joutuu hyvin usein puolustautumaan. Koko yhteiskuntamme rakentuu kahden aikuisen tuloilla elävien kotitalouksien maksukyvyn mukaan. Vaikuttaa siltä, että yksinelävä on ei-toivottu, huono asukas kunnassa. Lapsiperheitä pidetään kunnissa hyvinä veronmaksajina. He kuitenkin käyttävät myös paljon sellaisia palveluja, joita yksinelävä ei koskaan tarvitse. </p> <p>Huolimatta yksinelävien suuresta määrästä, päätöksentekomme tehdään pääsääntöisesti kahden hengen perhemallin mukaan. Huomiomme ei useinkaan kiinnity siihen, että yksinelävä maksaa kaikesta yksin. Mikäli jotain yllättävää tapahtuu, kustannukset kaatuvat yhden henkilön maksettaviksi kokonaisuudessaan.</p> <p>Voiko asiaan vaikuttaa? Kyllä voi. Kuntapäättäjät voivat olla vaikuttamassa yksinelävän asemaan merkittävällä tavalla.</p> <p>Kaavoituksella pystytään vaikuttamaan siihen, rakennetaanko kaupunkiin pieniä kohtuuhintaisia asuntoja riittävästi. Joukkoliikenteen tukeminen vaikuttaa etenkin yksinelävän arkeen, koska usein juuri he ovat autottomia. Kaupunkirakenne voidaan suunnitella siten, että palveluja on saatavilla myös keskustan ytimessä pelloilla olevien jättimarkettien ohella. Syrjemmässä olevien palvelujen saavutettavuuteen voidaan vaikuttaa joukkoliikennettä kehittämällä. </p> <p>Palvelujen kohdentamisella voidaan vaikuttaa yksinelävän hyvinvointiin. Virkistys- ja liikuntapaikkojen pääsymaksuja voidaan alentaa myös heidän kohdallaan, jotka tulevat harrastamaan yksin tai kaverin kanssa. Kohdennetuilla tapahtumilla voidaan vaikuttaa yhteisöllisyyden vahvistumiseen.</p> <p>Nämä ovat kaikki kuntapäättäjien käsissä olevia päätöksiä. </p> <p>Kyseessä on arvokysymys. Tahdommeko me nähdä jokaisen oululaisen tasavertaisena kaupunkilaisena?&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Näin vaalien aikaan on tapana puhua lapsiperheiden asemasta, vanhuspalvelujen toimivuudesta ja nuorten vapaa-ajanviettopaikoista. On hyvin tavanomaista, että kaikki ehdokkaat profiloituvat kuka nuorten ehdokkaaksi, kuka vanhuspalvelujen puolustajaksi. Profiloituminen onkin tärkeää, koska se auttaa äänestäjiä valitsemaan itselleen sopivimman ehdokkaan. Hyvin harvoin kuitenkaan näkee kenenkään profiloituvan yksinelävän ehdokkaaksi, vaikka yhden hengen talouksien määrä kasvaa Suomessa jatkuvasti. Eikö yksinelävien asema ole mediaseksikästä? 

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 yhden hengen asuntokuntien osuus Oulun asuntokunnista oli 45 prosenttia.  Koko Suomen vastaava luku oli vain hieman pienempi. Tästä huolimatta yksinelävien asemasta ei ole lähdetty laajemmin puhumaan edes näin kuntavaalien alla.

Yhteiskuntamme on rakentunut perhekeskeisyyden ympärille. Perheen perustaminen on yhteiskunnassamme normi, jonka edessä yksinelävä joutuu hyvin usein puolustautumaan. Koko yhteiskuntamme rakentuu kahden aikuisen tuloilla elävien kotitalouksien maksukyvyn mukaan. Vaikuttaa siltä, että yksinelävä on ei-toivottu, huono asukas kunnassa. Lapsiperheitä pidetään kunnissa hyvinä veronmaksajina. He kuitenkin käyttävät myös paljon sellaisia palveluja, joita yksinelävä ei koskaan tarvitse.

Huolimatta yksinelävien suuresta määrästä, päätöksentekomme tehdään pääsääntöisesti kahden hengen perhemallin mukaan. Huomiomme ei useinkaan kiinnity siihen, että yksinelävä maksaa kaikesta yksin. Mikäli jotain yllättävää tapahtuu, kustannukset kaatuvat yhden henkilön maksettaviksi kokonaisuudessaan.

Voiko asiaan vaikuttaa? Kyllä voi. Kuntapäättäjät voivat olla vaikuttamassa yksinelävän asemaan merkittävällä tavalla.

Kaavoituksella pystytään vaikuttamaan siihen, rakennetaanko kaupunkiin pieniä kohtuuhintaisia asuntoja riittävästi. Joukkoliikenteen tukeminen vaikuttaa etenkin yksinelävän arkeen, koska usein juuri he ovat autottomia. Kaupunkirakenne voidaan suunnitella siten, että palveluja on saatavilla myös keskustan ytimessä pelloilla olevien jättimarkettien ohella. Syrjemmässä olevien palvelujen saavutettavuuteen voidaan vaikuttaa joukkoliikennettä kehittämällä.

Palvelujen kohdentamisella voidaan vaikuttaa yksinelävän hyvinvointiin. Virkistys- ja liikuntapaikkojen pääsymaksuja voidaan alentaa myös heidän kohdallaan, jotka tulevat harrastamaan yksin tai kaverin kanssa. Kohdennetuilla tapahtumilla voidaan vaikuttaa yhteisöllisyyden vahvistumiseen.

Nämä ovat kaikki kuntapäättäjien käsissä olevia päätöksiä.

Kyseessä on arvokysymys. Tahdommeko me nähdä jokaisen oululaisen tasavertaisena kaupunkilaisena? 

]]>
0 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/120537-huomio-yksinelavaan#comments Fri, 12 Oct 2012 12:57:03 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/120537-huomio-yksinelavaan
Kun juustohöylä ei enää riittänyt, kauhottiin lapiolla toisaalle http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117682-kun-juustohoyla-ei-enaa-riittanyt-kauhottiin-lapiolla-toisaalle <p>Olipa kerran Oulu, jossa päättäjät olivat tiukan paikan edessä. Rahaa valui kaupungin kassaan vähemmän kuin aiemmin, mutta lakisääteiset velvoitteet kuluineen pysyivät aivan kuten tähänkin saakka olivat pysyneet. Kaupunkilaiset, nuo veroja maksavat tallaajat, saivat päivästä toiseen lukea paikallisista lehdistä kuinka vyötä oli kiristettävä, koska rahaa ei ollut. Samalla haroivat nopeasti harmaantuvia hiuksiaan lautakuntien jäsenet. Säästöjä oli löydettävä. </p> <p>Samaan aikaan toisaalla kokoontui kaupungin yhdistymishallitus pohtimaan tulevaisuutta. Se tuli bunkkerissaan siihen tulokseen, että herra kaupunginjohtaja apulaisineen ei saanut tarpeeksi palkkaa! Kyllähän raskas työ vaati raskaan palkkapussinkin. Syntyi tuuma, joka oli vertaansa vailla. </p> <p>Ehkäpä kaupunginjohtajalle riittäisi palkaksi 14 000 euroa kuussa. Hänen apulaisensa saattaisivat ehkä pärjätä 11 000 eurolla, jos oikein yrittäisivät. Kaupunginjohtajan palkan korotus olisi siis vaivaiset liki 18 prosenttia, eli rahassa 2131 euroa. Ihan näin suurta prosentuaalista nousua ei kuitenkaan voisi antaa apulaiskaupunginjohtajille, joku roti tässä hommassa kuitenkin täytyi olla. Siispä yhdistymishallitus päätyi prosenttiin mukavaan: apulaiskaupunginjohtajat saisivat 15,39 prosenttia, joka rahassa tarkoitti vain 1467 euroa. </p> <p>Kas, siinäpä vasta oivallinen keksintö näinä taloudellisesti haasteellisina aikoina. Yhdistymishallituksen kokouksen päätyttyä sen jäsenet taputtelivat toisiaan selkään. He kehuivat itseään ja toisiaan tästä loistavasta tuumasta. Kukapa muu olisi keksinyt näin hienon rahanreiän, joka ei voisi kaupunkilaisia enemmän kismittää? </p> <p>Samaan aikaan toisaalla Korvensuoran yhteiskoulun rakennusprojektin uutisoitiin siirtyvän hamaan tulevaisuuteen. Myös Oulu-lisän lopettamista väläyteltiin, koska lakisääteiset palvelut oli saatava tuotettua. Myös Pyhäjoen uuteen ydinvoimalaan kannattaisi heittää muutama kymmenen milliä. Se olisi loistava tuuma myös! Rahaa oli, mutta vain tiettyihin juttuihin. Mitä väliä tavallisella kaupunkilaisella, jonka palvelujen leikkaamiseen ei enää juustohöylä riittänyt?</p> <p>Kyllä oli tavallinen väki tyytyväistä ja onnellista tässä autuuden kaupungissa uutisia lukiessaan. Moni vetäisi kahvinsa väärään kurkkuun ja kakisteli hyvän tovin. Kakistellessa päässä pyöri ajatus omasta viimeisimmästä palkkakuitista. Mitä siinä lukikaan? Oli bruttotulon kohdalla summa samanmoinen kuin kaupunginjohtajan ja apulaistensa korotukset. Pärjätä kuitenkin piti ja ruokaa pöytään kantaa silläkin vähällä. Maksoipa siitä vielä verojakin mielellään, jotta saataisiin tuotettua yhteistä hyvää. Vaan hämmentynyt oli pienen ihmisen mieli kakomisen lomassa.</p> <p>Ehkäpä kohtuuden aika oli lopullisesti ohi. Osa heistä eli onnellisena elämänsä loppuun saakka, osa taas ei. </p> <p>Sen pituinen se.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olipa kerran Oulu, jossa päättäjät olivat tiukan paikan edessä. Rahaa valui kaupungin kassaan vähemmän kuin aiemmin, mutta lakisääteiset velvoitteet kuluineen pysyivät aivan kuten tähänkin saakka olivat pysyneet. Kaupunkilaiset, nuo veroja maksavat tallaajat, saivat päivästä toiseen lukea paikallisista lehdistä kuinka vyötä oli kiristettävä, koska rahaa ei ollut. Samalla haroivat nopeasti harmaantuvia hiuksiaan lautakuntien jäsenet. Säästöjä oli löydettävä.

Samaan aikaan toisaalla kokoontui kaupungin yhdistymishallitus pohtimaan tulevaisuutta. Se tuli bunkkerissaan siihen tulokseen, että herra kaupunginjohtaja apulaisineen ei saanut tarpeeksi palkkaa! Kyllähän raskas työ vaati raskaan palkkapussinkin. Syntyi tuuma, joka oli vertaansa vailla.

Ehkäpä kaupunginjohtajalle riittäisi palkaksi 14 000 euroa kuussa. Hänen apulaisensa saattaisivat ehkä pärjätä 11 000 eurolla, jos oikein yrittäisivät. Kaupunginjohtajan palkan korotus olisi siis vaivaiset liki 18 prosenttia, eli rahassa 2131 euroa. Ihan näin suurta prosentuaalista nousua ei kuitenkaan voisi antaa apulaiskaupunginjohtajille, joku roti tässä hommassa kuitenkin täytyi olla. Siispä yhdistymishallitus päätyi prosenttiin mukavaan: apulaiskaupunginjohtajat saisivat 15,39 prosenttia, joka rahassa tarkoitti vain 1467 euroa.

Kas, siinäpä vasta oivallinen keksintö näinä taloudellisesti haasteellisina aikoina. Yhdistymishallituksen kokouksen päätyttyä sen jäsenet taputtelivat toisiaan selkään. He kehuivat itseään ja toisiaan tästä loistavasta tuumasta. Kukapa muu olisi keksinyt näin hienon rahanreiän, joka ei voisi kaupunkilaisia enemmän kismittää?

Samaan aikaan toisaalla Korvensuoran yhteiskoulun rakennusprojektin uutisoitiin siirtyvän hamaan tulevaisuuteen. Myös Oulu-lisän lopettamista väläyteltiin, koska lakisääteiset palvelut oli saatava tuotettua. Myös Pyhäjoen uuteen ydinvoimalaan kannattaisi heittää muutama kymmenen milliä. Se olisi loistava tuuma myös! Rahaa oli, mutta vain tiettyihin juttuihin. Mitä väliä tavallisella kaupunkilaisella, jonka palvelujen leikkaamiseen ei enää juustohöylä riittänyt?

Kyllä oli tavallinen väki tyytyväistä ja onnellista tässä autuuden kaupungissa uutisia lukiessaan. Moni vetäisi kahvinsa väärään kurkkuun ja kakisteli hyvän tovin. Kakistellessa päässä pyöri ajatus omasta viimeisimmästä palkkakuitista. Mitä siinä lukikaan? Oli bruttotulon kohdalla summa samanmoinen kuin kaupunginjohtajan ja apulaistensa korotukset. Pärjätä kuitenkin piti ja ruokaa pöytään kantaa silläkin vähällä. Maksoipa siitä vielä verojakin mielellään, jotta saataisiin tuotettua yhteistä hyvää. Vaan hämmentynyt oli pienen ihmisen mieli kakomisen lomassa.

Ehkäpä kohtuuden aika oli lopullisesti ohi. Osa heistä eli onnellisena elämänsä loppuun saakka, osa taas ei.

Sen pituinen se.

]]>
2 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117682-kun-juustohoyla-ei-enaa-riittanyt-kauhottiin-lapiolla-toisaalle#comments Thu, 20 Sep 2012 07:09:48 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117682-kun-juustohoyla-ei-enaa-riittanyt-kauhottiin-lapiolla-toisaalle
North Pride - jokaisella on oltava oikeus rakastaa http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111853-north-pride-jokaisella-on-oltava-oikeus-rakastaa <p>Oulussa järjestettävä North Pride –tapahtuma starttasi käyntiin eilen. Vaikka sää ei suosinutkaan, avajaisissa oli kuitenkin mukavasti väkeä. Tunnelma oli odottava ja iloinen. Kaksi vuotta tapahtumaa oli odotettu ja nyt se oli viimein käsillä. Iloinen ja odottava tunnelma koki kuitenkin kolauksen myöhemmin illalla, kun tapahtuman yhteydessä järjestettyyn keskustelutilaisuuteen tehtiin kaasuisku. Lintukodossa koettu turvallisuudentunne horjui. &nbsp;Uutisen kaasuiskusta voit lukea vaikkapa <a href="http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/seksuaalivahemmistojen-keskustelutilaisuuteen-hyokattiin-pippurisumutteella/600053/">tästä</a>.</p> <p>Minä en pelkää, että vastaavaa seuraavan kolmen päivän aikana enää tapahtuisi. Tapaus kuitenkin pisti miettimään asiaa syvällisemmin. Perimmäinen kysymys lienee se, että miksi ihmisillä ei ole oikeutta tässä yhteiskunnassa elää rauhassa sellaisina kuin he ovat. Mikä voi toisten ihmisten rakkaudessa ärsyttää niin paljon, että täytyy turvautua väkivallan keinoihin? Arvokas ja turvallinen elämä kuuluu kaikille riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä tai muusta asiasta. </p> <p>Olkoonkin tapaus yhden tai muutaman henkilön suunnittelema teko, perimmäinen ongelma ei kuitenkaan poistu. Tarkoitukseni ei ole politikoida tapauksella, mutta kysyn vain, että onko meidän yhteiskunnassamme jokin pahasti pielessä? Kaikkea ei ole pakko hyväksyä eikä suvaita. Meillä jokaisella on oltava oikeus mielipiteeseemme. Mielipiteen ilmaisuun on kuitenkin muitakin keinoja kuin väkivalta. Toisen ihmisen koskemattomuuden ja turvallisuuden horjuttaminen on asia, jota yhteiskunnassa ei saa millään tavalla puolustella eikä hyväksyä. </p> <p>Minua eivät mitkään kaasuttajat pelottele pois tapahtumista. Minä en jää kotiin pelkäämään. Päinvastoin. Aion jatkossa toimia tasa-arvon edistämisen eteen entistä voimakkaammin. Oulussa sattunut välikohtaus on herättänyt ihmiset miettimään. Toivon, että huomenna lauantaina näen Oulun kaupungintalolta lähtevässä North Pride –kulkueessa paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita ilmaisemaan tukensa tasa-arvoiselle ja turvalliselle yhteiskunnalle. Tehdään yhdessä selväksi, ettei yhteiskunnassamme ole saatavilla tukea niille, jotka turvautuvat väkivallan keinoihin.</p> <p>Paras keino vastata väkivaltaan on rakkaus. Väkivalta synnyttää vain väkivaltaa eikä se ole asioiden edistämisen tie. Toivonkin jokaiselle rakkauden täyttämiä päiviä ja suvaitsevaisuuden henkeä. Toisten rakkaus ei ole keneltäkään pois.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Oulussa järjestettävä North Pride –tapahtuma starttasi käyntiin eilen. Vaikka sää ei suosinutkaan, avajaisissa oli kuitenkin mukavasti väkeä. Tunnelma oli odottava ja iloinen. Kaksi vuotta tapahtumaa oli odotettu ja nyt se oli viimein käsillä. Iloinen ja odottava tunnelma koki kuitenkin kolauksen myöhemmin illalla, kun tapahtuman yhteydessä järjestettyyn keskustelutilaisuuteen tehtiin kaasuisku. Lintukodossa koettu turvallisuudentunne horjui.  Uutisen kaasuiskusta voit lukea vaikkapa tästä.

Minä en pelkää, että vastaavaa seuraavan kolmen päivän aikana enää tapahtuisi. Tapaus kuitenkin pisti miettimään asiaa syvällisemmin. Perimmäinen kysymys lienee se, että miksi ihmisillä ei ole oikeutta tässä yhteiskunnassa elää rauhassa sellaisina kuin he ovat. Mikä voi toisten ihmisten rakkaudessa ärsyttää niin paljon, että täytyy turvautua väkivallan keinoihin? Arvokas ja turvallinen elämä kuuluu kaikille riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, ihonväristä tai muusta asiasta.

Olkoonkin tapaus yhden tai muutaman henkilön suunnittelema teko, perimmäinen ongelma ei kuitenkaan poistu. Tarkoitukseni ei ole politikoida tapauksella, mutta kysyn vain, että onko meidän yhteiskunnassamme jokin pahasti pielessä? Kaikkea ei ole pakko hyväksyä eikä suvaita. Meillä jokaisella on oltava oikeus mielipiteeseemme. Mielipiteen ilmaisuun on kuitenkin muitakin keinoja kuin väkivalta. Toisen ihmisen koskemattomuuden ja turvallisuuden horjuttaminen on asia, jota yhteiskunnassa ei saa millään tavalla puolustella eikä hyväksyä.

Minua eivät mitkään kaasuttajat pelottele pois tapahtumista. Minä en jää kotiin pelkäämään. Päinvastoin. Aion jatkossa toimia tasa-arvon edistämisen eteen entistä voimakkaammin. Oulussa sattunut välikohtaus on herättänyt ihmiset miettimään. Toivon, että huomenna lauantaina näen Oulun kaupungintalolta lähtevässä North Pride –kulkueessa paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita ilmaisemaan tukensa tasa-arvoiselle ja turvalliselle yhteiskunnalle. Tehdään yhdessä selväksi, ettei yhteiskunnassamme ole saatavilla tukea niille, jotka turvautuvat väkivallan keinoihin.

Paras keino vastata väkivaltaan on rakkaus. Väkivalta synnyttää vain väkivaltaa eikä se ole asioiden edistämisen tie. Toivonkin jokaiselle rakkauden täyttämiä päiviä ja suvaitsevaisuuden henkeä. Toisten rakkaus ei ole keneltäkään pois. 

]]>
12 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111853-north-pride-jokaisella-on-oltava-oikeus-rakastaa#comments Fri, 20 Jul 2012 07:21:09 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111853-north-pride-jokaisella-on-oltava-oikeus-rakastaa
Sukupuoltaan korjaavien ihmisoikeuksien toteutuminen varmistettava http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111495-sukupuoltaan-korjaavien-ihmisoikeuksien-toteutuminen-varmistettava <p>Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK toi SDP:n puoluekokoukseen aloitteen translain uudistamisesta. Ilokseni puoluekokous yhtyi aloitteeseen ja velvoitti SDP:n toimimaan aktiivisesti lain uudistamiseksi siten, että laista poistetaan vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä ja naimattomuudesta. Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys - Pinkkiruusu ry on todennut puoluekokouksessa syntyneen linjanvedon olevan osoitus siitä, että SDP on vahva tasa-arvopuolue, joka kunnioittaa yksilön oikeutta päättää omasta kehostaan sekä kannattaa transsukupuolisten oikeutta vanhemmuuteen. </p><p> Tällä hetkellä voimassa oleva laki sukupuolen korjaamisesta pitää sisällään ihmisarvoa ja -oikeuksia loukkaavia vaatimuksia. Laki edellyttää, että voidakseen korjata sukupuoltaan, henkilön on erottava kumppanistaan ja todistettava olevansa lisääntymiskyvytön. Käytännössä tämä tarkoittaa ihmisen pakkosterilointia ja pakkoeroa. Asiaan on ottanut kantaa aiemmin Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, joka on todennut vaatimuksien naimattomuudesta ja lisääntymiskyvyttömyydestä olevan ihmisoikeuksien vastaisia. Lisäksi Euroopan neuvoston ministerikomitea on todennut kyseessä olevan ihmisoikeuskysymys. Silti meillä on tällä hetkellä voimassa oleva laki, joka edellyttää sukupuoltaan korjaavilta ihmisoikeuksia loukkaavia toimenpiteitä. </p><p> Voi vain miettiä, miltä minusta tuntuisi se, että minulta edellytettäisiin edellä mainittuja asioita. Miltä tuntuisi elää yhteiskunnassa, joka velvoittaisi minua noihin toimenpiteisiin? Olisin solminut kumppanini kanssa liiton ja halunnut sen kestävän siihen saakka kunnes kuolema meidät erottaa. Sitten ulkopuolelta tultaisiin vaatimaan meidän liittomme purkamista. Tai jos oikeuttani henkilökohtaiseen koskemattomuuteen loukattaisiin tällä tavalla. On hyvin mahdollista, etten osaa edes kuvitella asiaa omalle kohdalleni, mutta ainakin voin yrittää. </p><p> Asiaan on tartuttava ripeästi ja lakimuutos on laitettava vireille. Asia sotii vastaan perustuslakiamme, jossa todetaan kansalaisten olevan yhdenvertaisia lain edessä. Näinhän ei kuitenkaan ole. Samassa perustuslaissa todetaan jokaisella olevan oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Millä tavalla nykyinen lainsäädäntömme ottaa sukupuoltaan korjaavien yhtäläiset perustuslailliset oikeudet huomioon? Oikeus koskemattomuuteen ja tasavertaisuuteen lain edessä eivät koskekaan yhtä ihmisryhmää. </p><p> Euroopan unionin mallioppilaan tulisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja lähteä korjaamaan nämä ihmisoikeusrikkomukset, joiden korjaamisen puolesta puhuu sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu että Euroopan neuvoston ministerikomitea. Minä odotan Suomen toimivan kaikin tavoin kansalaisten yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sosialidemokraattiset opiskelijat SONK toi SDP:n puoluekokoukseen aloitteen translain uudistamisesta. Ilokseni puoluekokous yhtyi aloitteeseen ja velvoitti SDP:n toimimaan aktiivisesti lain uudistamiseksi siten, että laista poistetaan vaatimukset lisääntymiskyvyttömyydestä ja naimattomuudesta. Sosialidemokraattinen HLBT-yhdistys - Pinkkiruusu ry on todennut puoluekokouksessa syntyneen linjanvedon olevan osoitus siitä, että SDP on vahva tasa-arvopuolue, joka kunnioittaa yksilön oikeutta päättää omasta kehostaan sekä kannattaa transsukupuolisten oikeutta vanhemmuuteen.

Tällä hetkellä voimassa oleva laki sukupuolen korjaamisesta pitää sisällään ihmisarvoa ja -oikeuksia loukkaavia vaatimuksia. Laki edellyttää, että voidakseen korjata sukupuoltaan, henkilön on erottava kumppanistaan ja todistettava olevansa lisääntymiskyvytön. Käytännössä tämä tarkoittaa ihmisen pakkosterilointia ja pakkoeroa. Asiaan on ottanut kantaa aiemmin Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, joka on todennut vaatimuksien naimattomuudesta ja lisääntymiskyvyttömyydestä olevan ihmisoikeuksien vastaisia. Lisäksi Euroopan neuvoston ministerikomitea on todennut kyseessä olevan ihmisoikeuskysymys. Silti meillä on tällä hetkellä voimassa oleva laki, joka edellyttää sukupuoltaan korjaavilta ihmisoikeuksia loukkaavia toimenpiteitä.

Voi vain miettiä, miltä minusta tuntuisi se, että minulta edellytettäisiin edellä mainittuja asioita. Miltä tuntuisi elää yhteiskunnassa, joka velvoittaisi minua noihin toimenpiteisiin? Olisin solminut kumppanini kanssa liiton ja halunnut sen kestävän siihen saakka kunnes kuolema meidät erottaa. Sitten ulkopuolelta tultaisiin vaatimaan meidän liittomme purkamista. Tai jos oikeuttani henkilökohtaiseen koskemattomuuteen loukattaisiin tällä tavalla. On hyvin mahdollista, etten osaa edes kuvitella asiaa omalle kohdalleni, mutta ainakin voin yrittää.

Asiaan on tartuttava ripeästi ja lakimuutos on laitettava vireille. Asia sotii vastaan perustuslakiamme, jossa todetaan kansalaisten olevan yhdenvertaisia lain edessä. Näinhän ei kuitenkaan ole. Samassa perustuslaissa todetaan jokaisella olevan oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Millä tavalla nykyinen lainsäädäntömme ottaa sukupuoltaan korjaavien yhtäläiset perustuslailliset oikeudet huomioon? Oikeus koskemattomuuteen ja tasavertaisuuteen lain edessä eivät koskekaan yhtä ihmisryhmää.

Euroopan unionin mallioppilaan tulisi nyt ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja lähteä korjaamaan nämä ihmisoikeusrikkomukset, joiden korjaamisen puolesta puhuu sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu että Euroopan neuvoston ministerikomitea. Minä odotan Suomen toimivan kaikin tavoin kansalaisten yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.

]]>
18 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111495-sukupuoltaan-korjaavien-ihmisoikeuksien-toteutuminen-varmistettava#comments Mon, 16 Jul 2012 06:32:30 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111495-sukupuoltaan-korjaavien-ihmisoikeuksien-toteutuminen-varmistettava
Tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttävä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110526-tasa-arvoinen-avioliittolaki-hyv%C3%A4ksytt%C3%A4v%C3%A4 <p>Tasa-arvoinen avioliittolaki on herättänyt paljon keskustelua. Koska lakialoite näyttää jumittuneen valiokunnan pöydälle, asiasta tulee jatkossakin puhua. Lakialoite on tärkeä kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Lakialoitteen voit lukea <a href="http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/la_2_2012_p.shtml" target="_blank">tästä</a>.</p> <p>Lakialoitteen tarkoituksena on mahdollistaa avioliitto myös samaa sukupuolta oleville pareille. Mikäli lakialoite hyväksytään, se koskee siviilivihkimistä. Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen seurauksena rekisteröidystä parisuhteesta säädetty laki kumottaisiin. Tämä tarkoittaisi, että parisuhteiden rekisteröinnin mahdollisuus päättyisi. Lisäksi huomion arvoista on se, että lain myötä kumottaisiin transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetussa laissa olevat säädökset parisuhdeinstituution vaihtumisesta.</p> <p>Tällä hetkellä Suomessa on tilanne, että meillä on kaksi erilaista parisuhdeinstituutiota, jotka asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Usein on kuultu sanottavan, että kysehän on vain sukunimilaista ja adoptiomahdollisuudesta. Todellisuudessa tilanne ei kuitenkaan ole vain tämä. Kun meillä on olemassa kaksi erilaista parisuhdeinstituutiota, ihmiset altistetaan syrjinnälle. Ihmiset käytännössä pakotetaan ulos tilanteissa, joissa ulostulo ei olisi edes millään tavalla tarpeellista. Käytännön esimerkkinä tästä voidaan mainita esimerkiksi työhönottohaastattelu, jossa kysytään siviilisäätyä. Vaikka olemassa olevat lait teoriassa suojaavatkin ihmisiä näiden tilanteiden varalta, syrjintä on kuitenkin mahdollista. </p> <p>Kun parisuhteen toinen osapuoli korjaa sukupuoltaan, nykyisen lainsäädännön mukaan avioliitto muuttuu rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröity parisuhde avioliitoksi. Tasa-arvoinen avioliittolaki poistaa tämän tilanteen. Lakialoitteessa on mainittu, että nykyinen tilanne on ongelmallinen esimerkiksi niille pareille, joilla on vahva uskonnollinen vakaumus ja he ovat vakaumuksensa pohjalta solmineet pysyvän ja purkamattoman liiton. Tarve sukupuolen vahvistamista koskevassa laissa oleville säädöksille parisuhdeinstituution vaihtumisesta poistuu lakialoitteen hyväksymisen myötä. </p> <p>Lain hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat parit saisivat mahdollisuuden myös perheen ulkopuoliseen adoptioon. Kun lakia rekisteröidystä parisuhteesta muutettiin ja perheen sisäisestä adoptiomahdollisuudesta säädettiin, tutkittiin lapsen etuun liittyvät asiat. Tällöin todettiin, että lapsen etu on saada turvalliset, rakastavat sekä lapsesta hyvin huolehtivat vanhemmat. Vanhempien sukupuoli ei vaikuta lapseen kielteisesti. Eli suomeksi sanottuna, samaa sukupuolta olevat vanhemmat eivät vaikuta lapseen kielteisesti. On katsottu, että lapselle on tärkeää kokea elävänsä perheessä, joka on yhteiskunnan silmissä tunnustettu ja hyväksytty. Haluan kuitenkin korostaa, että kyseessä on adoptiomahdollisuus. Vaikka lakialoite hyväksyttäisiin, kaikki samaa sukupuolta olevat parit eivät matkusta Kiinaan saman tien ja tule sieltä nyytti kainalossa takaisin. Kyse on siis mahdollisuudesta, kuten tällä hetkellä heteroparien adoptioprosessissakin on.</p> <p>Elämme sivistysvaltiossa, tai ainakin meidän pitäisi elää. Sivistysvaltio tarkoittaa minulle sitä, että siellä elävät ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia eikä ketään syrjitä henkilöön menevän syyn tai muun perusteella. Tällä hetkellä kuitenkin meillä on ihmisryhmä, jota eivät koske samat oikeudet kuin joitakin muita ihmisryhmiä. Yhtä ihmisryhmää ei voi syrjiä nykyisellä tavalla sivistysvaltiossa. Jos meillä olisi olemassa laki, jossa kiellettäisiin kahden eri ihonväriä olevan ihmisen avioliitto, me pitäisimme sitä räikeänä syrjintänä. Samaa sukupuolta olevien parien oikeutta avioliittoon kuitenkin rajoitamme. Tämä ei ole millään tavalla oikein eikä tarpeellista. Avioliitto kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä ei ole keneltäkään pois.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tasa-arvoinen avioliittolaki on herättänyt paljon keskustelua. Koska lakialoite näyttää jumittuneen valiokunnan pöydälle, asiasta tulee jatkossakin puhua. Lakialoite on tärkeä kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta. Lakialoitteen voit lukea tästä.

Lakialoitteen tarkoituksena on mahdollistaa avioliitto myös samaa sukupuolta oleville pareille. Mikäli lakialoite hyväksytään, se koskee siviilivihkimistä. Tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen seurauksena rekisteröidystä parisuhteesta säädetty laki kumottaisiin. Tämä tarkoittaisi, että parisuhteiden rekisteröinnin mahdollisuus päättyisi. Lisäksi huomion arvoista on se, että lain myötä kumottaisiin transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetussa laissa olevat säädökset parisuhdeinstituution vaihtumisesta.

Tällä hetkellä Suomessa on tilanne, että meillä on kaksi erilaista parisuhdeinstituutiota, jotka asettavat ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Usein on kuultu sanottavan, että kysehän on vain sukunimilaista ja adoptiomahdollisuudesta. Todellisuudessa tilanne ei kuitenkaan ole vain tämä. Kun meillä on olemassa kaksi erilaista parisuhdeinstituutiota, ihmiset altistetaan syrjinnälle. Ihmiset käytännössä pakotetaan ulos tilanteissa, joissa ulostulo ei olisi edes millään tavalla tarpeellista. Käytännön esimerkkinä tästä voidaan mainita esimerkiksi työhönottohaastattelu, jossa kysytään siviilisäätyä. Vaikka olemassa olevat lait teoriassa suojaavatkin ihmisiä näiden tilanteiden varalta, syrjintä on kuitenkin mahdollista.

Kun parisuhteen toinen osapuoli korjaa sukupuoltaan, nykyisen lainsäädännön mukaan avioliitto muuttuu rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröity parisuhde avioliitoksi. Tasa-arvoinen avioliittolaki poistaa tämän tilanteen. Lakialoitteessa on mainittu, että nykyinen tilanne on ongelmallinen esimerkiksi niille pareille, joilla on vahva uskonnollinen vakaumus ja he ovat vakaumuksensa pohjalta solmineet pysyvän ja purkamattoman liiton. Tarve sukupuolen vahvistamista koskevassa laissa oleville säädöksille parisuhdeinstituution vaihtumisesta poistuu lakialoitteen hyväksymisen myötä.

Lain hyväksymisen myötä samaa sukupuolta olevat parit saisivat mahdollisuuden myös perheen ulkopuoliseen adoptioon. Kun lakia rekisteröidystä parisuhteesta muutettiin ja perheen sisäisestä adoptiomahdollisuudesta säädettiin, tutkittiin lapsen etuun liittyvät asiat. Tällöin todettiin, että lapsen etu on saada turvalliset, rakastavat sekä lapsesta hyvin huolehtivat vanhemmat. Vanhempien sukupuoli ei vaikuta lapseen kielteisesti. Eli suomeksi sanottuna, samaa sukupuolta olevat vanhemmat eivät vaikuta lapseen kielteisesti. On katsottu, että lapselle on tärkeää kokea elävänsä perheessä, joka on yhteiskunnan silmissä tunnustettu ja hyväksytty. Haluan kuitenkin korostaa, että kyseessä on adoptiomahdollisuus. Vaikka lakialoite hyväksyttäisiin, kaikki samaa sukupuolta olevat parit eivät matkusta Kiinaan saman tien ja tule sieltä nyytti kainalossa takaisin. Kyse on siis mahdollisuudesta, kuten tällä hetkellä heteroparien adoptioprosessissakin on.

Elämme sivistysvaltiossa, tai ainakin meidän pitäisi elää. Sivistysvaltio tarkoittaa minulle sitä, että siellä elävät ihmiset ovat lain edessä yhdenvertaisia eikä ketään syrjitä henkilöön menevän syyn tai muun perusteella. Tällä hetkellä kuitenkin meillä on ihmisryhmä, jota eivät koske samat oikeudet kuin joitakin muita ihmisryhmiä. Yhtä ihmisryhmää ei voi syrjiä nykyisellä tavalla sivistysvaltiossa. Jos meillä olisi olemassa laki, jossa kiellettäisiin kahden eri ihonväriä olevan ihmisen avioliitto, me pitäisimme sitä räikeänä syrjintänä. Samaa sukupuolta olevien parien oikeutta avioliittoon kuitenkin rajoitamme. Tämä ei ole millään tavalla oikein eikä tarpeellista. Avioliitto kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen välillä ei ole keneltäkään pois. 

]]>
189 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110526-tasa-arvoinen-avioliittolaki-hyv%C3%A4ksytt%C3%A4v%C3%A4#comments Tue, 03 Jul 2012 07:13:50 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110526-tasa-arvoinen-avioliittolaki-hyväksyttävä
Työryhmä nuorten yhteiskuntatakuun varmistamiseksi http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110519-ty%C3%B6ryhm%C3%A4-nuorten-yhteiskuntatakuun-varmistamiseksi <p>Keskustelu nuorten yhteiskuntatakuusta on käynyt viime kuukausien aikana kuumana. Nuorten yhteiskuntatakuu tulee voimaan ensi vuoden alusta ja sen tavoitteena on tarjota jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle joko työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta.</p> <p>Nuorten yhteiskuntatakuu on merkittävä askel taistelussa nuorten syrjäytymistä vastaan. Erityisesti Oulun kannalta sen toteutuminen on haasteellista merkittävän nuorisotyöttömyyden vuoksi. Sen onnistuminen käytännössä edellyttää laajaa yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista. &nbsp;</p> <p>Työministeri Lauri Ihalainen on esittänyt, että kaikkiin kuntiin perustettaisiin työryhmä nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisen varmistamiseksi. Ihalainen on korostanut laaja-alaista yhteistyötä kaikkien asian onnistumisen kannalta keskeisten toimijoiden kesken. Työryhmiin tulee ottaa mukaan nuoret itse, koulut, työnantajat, työvoimaviranomaiset, työmarkkinajärjestöjen edustajat sekä kolmannen sektorin toimijat. </p> <p>Useissa kaupungeissa työryhmien muodostaminen ja toiminta on jo polkaistu käyntiin. Nuorten yhteiskuntatakuuta ei saa lakaista maton alle odottamaan parempia aikoja. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle merkittävän summan rahaa, mutta millään taloudellisella mittarilla ei voi mitata inhimillistä murhetta, kun yksikin nuori jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Oulun tulee tarttua vahvasti nuorten yhteiskuntatakuun haasteeseen ja viedä se eteenpäin reippaalla otteella. Työryhmän perustaminen on konkreettinen teko, jolla osoitetaan jokaiselle oululaiselle, että tahtotilaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja nuorisotyöttömyyden nollaamiseksi löytyy matkalla kohti Uutta Oulua.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Heidi Matkaselkä</p> <p>Opetuslautakunnan varajäsen</p> <p>&nbsp;</p> <p>Eveliina Korkiakangas</p> <p>Pj. Oulun demarit</p><p>&nbsp;</p><p><em>Mielipidekirjoitus on julkaistu Oulu-lehden nettisivuilla 21.6.2012 ja Forum24:ssä 26.6.2012</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskustelu nuorten yhteiskuntatakuusta on käynyt viime kuukausien aikana kuumana. Nuorten yhteiskuntatakuu tulee voimaan ensi vuoden alusta ja sen tavoitteena on tarjota jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle joko työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta.

Nuorten yhteiskuntatakuu on merkittävä askel taistelussa nuorten syrjäytymistä vastaan. Erityisesti Oulun kannalta sen toteutuminen on haasteellista merkittävän nuorisotyöttömyyden vuoksi. Sen onnistuminen käytännössä edellyttää laajaa yhteistyötä ja yhteen hiileen puhaltamista.  

Työministeri Lauri Ihalainen on esittänyt, että kaikkiin kuntiin perustettaisiin työryhmä nuorten yhteiskuntatakuun toteutumisen varmistamiseksi. Ihalainen on korostanut laaja-alaista yhteistyötä kaikkien asian onnistumisen kannalta keskeisten toimijoiden kesken. Työryhmiin tulee ottaa mukaan nuoret itse, koulut, työnantajat, työvoimaviranomaiset, työmarkkinajärjestöjen edustajat sekä kolmannen sektorin toimijat.

Useissa kaupungeissa työryhmien muodostaminen ja toiminta on jo polkaistu käyntiin. Nuorten yhteiskuntatakuuta ei saa lakaista maton alle odottamaan parempia aikoja. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle merkittävän summan rahaa, mutta millään taloudellisella mittarilla ei voi mitata inhimillistä murhetta, kun yksikin nuori jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Oulun tulee tarttua vahvasti nuorten yhteiskuntatakuun haasteeseen ja viedä se eteenpäin reippaalla otteella. Työryhmän perustaminen on konkreettinen teko, jolla osoitetaan jokaiselle oululaiselle, että tahtotilaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja nuorisotyöttömyyden nollaamiseksi löytyy matkalla kohti Uutta Oulua.

 

Heidi Matkaselkä

Opetuslautakunnan varajäsen

 

Eveliina Korkiakangas

Pj. Oulun demarit

 

Mielipidekirjoitus on julkaistu Oulu-lehden nettisivuilla 21.6.2012 ja Forum24:ssä 26.6.2012

]]>
4 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110519-ty%C3%B6ryhm%C3%A4-nuorten-yhteiskuntatakuun-varmistamiseksi#comments Tue, 03 Jul 2012 05:51:12 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110519-työryhmä-nuorten-yhteiskuntatakuun-varmistamiseksi
Yliopisto ja ammattikorkeakoulu tappelivat. Kumpi voitti? http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110447-yliopisto-ja-ammattikorkeakoulu-tappelivat-kumpi-voitti <p>Olen opiskelija-aktiivina toimiessani päätynyt usein keskustelemaan siitä, mikä erottaa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelun toisistaan. Mielipiteitä ja ajatuksia aiheesta on toki monia, mutta jos tässä yhteydessä jätän pois kauniit tarinat tiedeyhteistöstä ja keskityn niihin asioihin, jotka koskettavat opiskelijan jokapäiväistä arkea ja elämää keskeisesti. &nbsp;Huomautan tässä yhteydessä, että kirjoitan lähinnä omasta näkökulmastani ja on hyvin mahdollista, että tilanne vaihtelee yliopistoittain, tiedekunnittain tai ammattikorkeakouluittain. Teen kuitenkin sen verran yleistystä, että olen kuullut näin olevan myös joissakin korkeakouluissa muuallakin. </p> <p>Otetaan aluksi poikkitieteellisyys. Ammattikorkeakoulussa opiskelevat ovat melko tarkkaan sidottuja oman koulutusohjelmansa kurssitarjontaan, eikä valinnanvapautta kovinkaan paljon ole. Joissakin oppilaitoksissa ei ole edes käytännössä mahdollista suorittaa kursseja enemmän kuin tutkinnon laajuudeksi on merkattu. Tämä tarkoittaa siis sitä, että opiskelija suorittaa pakollisten opintojen lisäksi vain pienen osuuden itse valitsemiaan kursseja. Yliopistossa taas on mahdollista ottaa opintoja sivuaineiksi myös muista tiedekunnista eikä suoritettavien opintojen määrää ole tarkasti rajattu. Tällaiset mahdollisuudet antavat opiskelijalle paljon paremmat eväät kehittää itseään ja laajentaa tutkintoaan itseään kiinnostavilla aiheilla. Ei ammattikorkeakouluissa turhaan huudeta vuodesta toiseen tarvetta päästä pois putkitutkinnosta.</p> <p>Sitten se paljon puhuttu terveydenhuolto. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat eivät muutamaa kokeilupaikkakuntaa lukuunottamatta pääse nauttimaan niin hienosta edusta kuin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS ja sen laadukkaat palvelut. Vaikka pakollisesta terveydenhoitomaksusta voidaan olla montaa mieltä, YTHS:n palvelut ovat kuitenkin etu, josta minä en olisi ihan heti valmis luopumaan. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat kunnallisten palvelujen piirissä ja palvelujen saaminen tuntuu joskus olevan opiskelupaikkakunnan hyväntahtoisuuden varassa. Pääset tai et pääse, päätös tästä tuntuu joskus olevan pitkän ja lyhyen tikun vetämisen varassa. Tämä on väärin ja tasa-arvoisuutta korkeakoulujen välillä on hyvin vaikea löytää. </p> <p>Mutta koska kolikolla on myös kääntöpuolensa, löytyy ammattikorkeakoulustakin paljon hyvääkin. Vaikka yliopistoa usein tituleerataan tiedeyhteisöksi ja vieläpä arvostetuksi sellaiseksi, kyllä minä laadukkaampaa opetusta ja tiedon jakamista olen saanut ammattikorkeakoulussa. Lieneekö kyse siitä, että ammattikorkeakouluissa opettavilta vaaditaan edes jonkinlaista pedagogista pätevyyttä? Kun opintojen jossakin vaiheessa on kaivannut tukea ja neuvoja, niitä on aina saanut. Yliopistossa kaikki tuntuu olevan kiven alla. Yhteisöllisyydestä ei mielestäni voi puhua edes sivulauseessa. Minä en ole sitä koskaan löytänyt yliopistosta. </p> <p>Myös ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien pakkojäsenyys, tai kauniimmin ilmaistuna automaatiojäsenyys, on herättänyt keskustelua. Yliopistossa opiskelevien on pakko maksaa ylioppilaskuntansa jäsenmaksu voidakseen ylipäänsä opiskella koko laitoksessa. Jos et maksa, ei ole opiskeluoikeuttakaan. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien automaatiojäsenyyttä on perusteltu useilla argumenteilla, mutta sitä ei kuitenkaan tänä päivänä ole olemassa. Yksi perustelu vapaaehtoiselle jäsenyydelle on ollut perustuslailliset oikeudet kuulua tai olla kuulumatta järjestöön tai yhdistykseen. Onko yliopisto-opiskelija sitten perustuslain ulkopuolinen taho, koska hänen pakkojäsenyyttään ei monikaan edes viitsi kyseenalaistaa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen opiskelija-aktiivina toimiessani päätynyt usein keskustelemaan siitä, mikä erottaa yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelun toisistaan. Mielipiteitä ja ajatuksia aiheesta on toki monia, mutta jos tässä yhteydessä jätän pois kauniit tarinat tiedeyhteistöstä ja keskityn niihin asioihin, jotka koskettavat opiskelijan jokapäiväistä arkea ja elämää keskeisesti.  Huomautan tässä yhteydessä, että kirjoitan lähinnä omasta näkökulmastani ja on hyvin mahdollista, että tilanne vaihtelee yliopistoittain, tiedekunnittain tai ammattikorkeakouluittain. Teen kuitenkin sen verran yleistystä, että olen kuullut näin olevan myös joissakin korkeakouluissa muuallakin.

Otetaan aluksi poikkitieteellisyys. Ammattikorkeakoulussa opiskelevat ovat melko tarkkaan sidottuja oman koulutusohjelmansa kurssitarjontaan, eikä valinnanvapautta kovinkaan paljon ole. Joissakin oppilaitoksissa ei ole edes käytännössä mahdollista suorittaa kursseja enemmän kuin tutkinnon laajuudeksi on merkattu. Tämä tarkoittaa siis sitä, että opiskelija suorittaa pakollisten opintojen lisäksi vain pienen osuuden itse valitsemiaan kursseja. Yliopistossa taas on mahdollista ottaa opintoja sivuaineiksi myös muista tiedekunnista eikä suoritettavien opintojen määrää ole tarkasti rajattu. Tällaiset mahdollisuudet antavat opiskelijalle paljon paremmat eväät kehittää itseään ja laajentaa tutkintoaan itseään kiinnostavilla aiheilla. Ei ammattikorkeakouluissa turhaan huudeta vuodesta toiseen tarvetta päästä pois putkitutkinnosta.

Sitten se paljon puhuttu terveydenhuolto. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat eivät muutamaa kokeilupaikkakuntaa lukuunottamatta pääse nauttimaan niin hienosta edusta kuin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS ja sen laadukkaat palvelut. Vaikka pakollisesta terveydenhoitomaksusta voidaan olla montaa mieltä, YTHS:n palvelut ovat kuitenkin etu, josta minä en olisi ihan heti valmis luopumaan. Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat kunnallisten palvelujen piirissä ja palvelujen saaminen tuntuu joskus olevan opiskelupaikkakunnan hyväntahtoisuuden varassa. Pääset tai et pääse, päätös tästä tuntuu joskus olevan pitkän ja lyhyen tikun vetämisen varassa. Tämä on väärin ja tasa-arvoisuutta korkeakoulujen välillä on hyvin vaikea löytää.

Mutta koska kolikolla on myös kääntöpuolensa, löytyy ammattikorkeakoulustakin paljon hyvääkin. Vaikka yliopistoa usein tituleerataan tiedeyhteisöksi ja vieläpä arvostetuksi sellaiseksi, kyllä minä laadukkaampaa opetusta ja tiedon jakamista olen saanut ammattikorkeakoulussa. Lieneekö kyse siitä, että ammattikorkeakouluissa opettavilta vaaditaan edes jonkinlaista pedagogista pätevyyttä? Kun opintojen jossakin vaiheessa on kaivannut tukea ja neuvoja, niitä on aina saanut. Yliopistossa kaikki tuntuu olevan kiven alla. Yhteisöllisyydestä ei mielestäni voi puhua edes sivulauseessa. Minä en ole sitä koskaan löytänyt yliopistosta.

Myös ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien pakkojäsenyys, tai kauniimmin ilmaistuna automaatiojäsenyys, on herättänyt keskustelua. Yliopistossa opiskelevien on pakko maksaa ylioppilaskuntansa jäsenmaksu voidakseen ylipäänsä opiskella koko laitoksessa. Jos et maksa, ei ole opiskeluoikeuttakaan. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien automaatiojäsenyyttä on perusteltu useilla argumenteilla, mutta sitä ei kuitenkaan tänä päivänä ole olemassa. Yksi perustelu vapaaehtoiselle jäsenyydelle on ollut perustuslailliset oikeudet kuulua tai olla kuulumatta järjestöön tai yhdistykseen. Onko yliopisto-opiskelija sitten perustuslain ulkopuolinen taho, koska hänen pakkojäsenyyttään ei monikaan edes viitsi kyseenalaistaa?

]]>
17 http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110447-yliopisto-ja-ammattikorkeakoulu-tappelivat-kumpi-voitti#comments Mon, 02 Jul 2012 08:00:15 +0000 Heidi Matkaselkä http://heidimatkaselk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110447-yliopisto-ja-ammattikorkeakoulu-tappelivat-kumpi-voitti